keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Joustavaa tavoitteellista syömistä

Minä olen joustavan ruokavaliomallin kannattaja eli voidaan puhua myös IIFYM-tyylin syömisestä (If It Fits Your Macros). Tarkoittaa suomeksi sitä, että ravinnon suunnitelmallinen energiamäärä laitetaan täsmäämään ja makroravinteetkin vahvasti sinne päin, mutta yksittäisissä ruoka-aineissa voi sitten olla hajontaa. Tästä syystä tekemissäni ruokavalioissakin ruoka-aineiden lisäksi kerrotaan aterioiden energia- ja makroravinnemäärät ja jos on taitoa, niin niiden suuntaisesti saa syömisiään paremmin itselleen sopivaksi soveltaa.

Kun kaiken kaikkiaan syö monipuolisesti, niin ei siinä nyt ole sen suurempaa taikaa, että tuleeko aterian proteiinit kanasta vai lihasta tai onko sillä kertaa hiilihydraattilähteenä riisi vai peruna ja niin edelleen. Tässäkään asiassa ei kuitenkaan tarvitse olla idiootti eli terveen järjen käyttö on sallittua ja toisinaan jopa suotavaa.


Makroravinteiden rajoissa soveltamista ei siis pidä käyttää tekosyynä syödä ala-arvoista roskaa ja ajatella, että samapa tuo mistä hiilihydraatti tulee, kunhan on hiilihydraatti. Kun ei se nyt ihan niinkään ole. Ei siis pidä yrittää keksiä mahdollisimman tieteellisen oloista perustetta sille, että miten voisi korvata kaurapuuron karkkipussilla. Sitä kutsutaan itsensä huijaamiseksi ja kyllä sen tietää kuka silloin häviää.

Suurimman osan ruoka-ainevalinnoista pitää olla laadukkaita ja terveellisiä. Vaikka timminkiinteä lihaksikas kehonkoostumus ei pääasiallinen tavoite olisikaan, niin laadukas monipuolinen syöminen tekee ihmeitä myös suorituskyvylle ja jokapäiväiselle arjessa jaksamiselle.

Ruoka-ainevalinnoilla on vain makroravinteitaan suurempi merkitys, kun ajatellaan kuitua ja mikroravinteita, ruuansulatuksen sujuvuutta, tulehdus- ja allergiareaktiota, hormonitoimintaa ym. ”pikkujuttuja”. Saattaapa asialla jotain tekemistä olla yleisen terveydentilankin kannalta, mikä voi jollain aikavälillä muodostua seuraavaa salitreeniä tärkeämmäksi tekijäksi.

Kaikki on sallittua kohtuudella eikä mikään kokonaan kiellettyä. Myös silloin, kun syödään tarkasti ja tavoitteellisesti. Jopa mainittua ”ala-arvoista roskaa” saa syödä silloin tällöin. Sitä ei vaan pidä ottaa jatkuvaksi tavaksi. Ja jos vielä sattumoisin saa sen roskankin makroihinsa sopimaan, niin aletaan olla totaalisella pro-tasolla.

Markku "Sensei" Tikka
ProTrainer.fi

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Aterian makroravinteiden hienosäätöä

Jos syö tavoitteellisesti ja toteuttaa jonkinlaista ruokavaliomallia, missä liharuoka-annoksen koko on tietyn verran, niin aina tarjolla oleva ruoka ei mene yksiin suunnitelman kanssa. Omalla kohdallani aterian liharuuan eli "proteiiniruuan" määrä on 200 grammaa. Puoli pakettia jauhelihaa menee kätevästi tähän, mutta pihvit ym. harvoin ovat jonkun suunnitelmallisen tasaluvun verran.

VINKKI: Mikään ei estä yhdistelemästä eri proteiiniruokia, jotta proteiiniannoksensa saa aikaiseksi.

Yleisin tapa mitä itse käytän on kevyen fetajuuston (rasva 3%) tai raejuuston lisääminen vihersalaatin oheen. Kuvassa porsaan ulkofilee 170g ja kasvisten kera 30g kevyt fetaa ja näin ollen aterian proteiinimäärä riittävän lähellä sitä mitä pitääkin. Lihaleikkelettä (leivän päälle), kananmuna tai pelkkää valkuaista salaattiin jne. Tapoja on monia, kun makroravinteiden rajoissa oppii ruoka-aineita soveltamaan.


Toki jos liharuoka-annoksen (mikä minun termeissäni kattaa myös kanan ja kalan) rasvaisuus on määritelty, niin sellainen pitää ottaa kokonaisuudessa huomioon. Ei välttämättä jokaisella aterialla erikseen, jos heitto jää vähäiseksi, mutta ainakin itse tasaan tilanteen vuorokausikohtaisesti.

Enkä nyt suinkaan tarkoita, että annoskoon pitää aina olla grammalleen tasan sen verran mitä suunnitelmassa lukee, mutta vahvasti sinne päin nyt ainakin. Muuten ei ole suunnitelmallakaan juuri virkaa. Toki hieman heittoa voi ateriakohtaisesti jättää, jos sen sitten vrk-kohtaisesti tasaa. Tarkoitan siis, että tässä esimerkissä, jos lounaalla saldo on 170g, niin siinä tapauksessa päivällisellä tavoitteena on noin 230g.

Syömisen suunnitelmallisuus tekemisen tavoitteellisuuden mukaisesti!!

Markku "Sensei" Tikka
ProTrainer.fi

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Liikkuminen on eri asia kuin liikunta

Tähänkö on ihmisapinan kehityskaari tullut?!? Onko todella näin, että nykyään kaikki mikä ei ole perseellään istumista on liikuntaa? Missä vaiheessa näin on päätetty ja miksi minulle ei ole kerrottu?

Sanon tämän nyt tasan yhden kerran. Nurmikon leikkaaminen ei ole aerobinen liikuntasuoritus. Piste. Eikä ole mitkään muutkaan normaalit pihan tai puutarhan hoitotoimenpiteet. Jos kyseessä on aamusta iltaan metsän raivaaminen, niin siinä tapauksessa olen valmis keskustelemaan asiasta.


Minullakin nurmikon leikkaamiseen menee tunnin verran joka kerta ja leikkuri liikkuu tasan sitä tahtia mitä sitä työntää tai vetää. Mutta ei se silti mikään liikuntasuoritus ole! Sellainen ei kelpaa viikon ainoan aerobisen harjoituksen korvaajaksi eikä sellaista tarvitse ottaa päivittäisessä ruokamäärässä erikseen huomioon. Samaa koskee muuten lumitöitä talvella, jos kyseessä on vain oma tai mummon piha eikä koko kotikatu.

Toki kaikki liikkuminen jotain kuluttaa ja se on oikein hyvä asia, jos kulutusta pitää saada aikaan. Kaikki on aina kotiinpäin, mutta kyllä silti on hyvä tehdä rajanveto siihen, että mikä on oikeaa liikunnan harrastamista ja mikä on sitten vain normaalin elämän normaalia arjen perusaktiivisuutta tai muuta ns. hyötyliikuntaa.

Koko termi ”hyötyliikunta” ei ole mitään muuta kuin median keksimä ilmaisu sille, että laiskat ja huonokuntoiset ihmiset voivat tuudittautua siihen hyvään oloon, että edes vähän jotain on parempi kuin ei yhtään mitään. Nämä tapaukset, kun eivät mitään varsinaista liikuntaa harrasta, mutta voivat antaa hyvällä omalla tunnolla itselleen luvan sen toisenkin suklaalevyn avaamiseen, koska sitä ostaessaan kuitenkin kävelivät rappusia eivätkä käyttäneet liukuportaita. Voi pyhä hyötyliikunta!

Kyllä sitten niin tavattoman helpoksi nykyihmisen suhtautuminen fyysiseen aktiivisuuteen on tämän ylipainoepidemian leviämisen mennyt tekemään.

Markku ”Sensei” Tikka
ProTrainer.fi

tiistai 31. toukokuuta 2016

Miksi paino ei putoa, vaikka rasva palaa?

Painotan usein sitä, että dieetillä painoseurantaa pitää aina suorittaa pidemmällä aikavälillä ja sittenkin vielä viikkokohtaisista painokeskiarvoista (eli useamman aamupainon keskiarvosta).Puhutaan siis muutamista viikoista. Ei yhdestä viikosta eikä muutamasta päivästä. Jos vaaka ei jonain yksittäisenä päivänä tai yksittäisenä viikkona näytä koko ajan alaspäin, niin se ei tarkoita yhtään mitään... tai ei ainakaan mitään muuta kuin sitä, että nestetasapaino tms. siinä heittelee.

Kuten omille valmennettavilleni usein vastaan, kun joku aamupainonsa nousua dieetillä tuskailee, niin "ei se näillä syömisillä ainakaan rasvaa ole" ...ja tuskin lihastakaan. Usein sanotaan ja itsekin olen sanonut, että rasva ei pala suoraviivaisesti. Itse asiassa rasva kyllä palaa melko tasaisesti, jos olosuhteet pysyvät samoina. Se mitä varsinaisesti pitäisi sanoa on, että "painon putoaminen ei ole suoraviivaista".

Useimmat mieltävät sen, että jos ruuansulatus jumittaa tai ylipäätään käy keskivertoa hitaammalla syystä tai toisesta niin totta kai se näkyy vaa'an lukemassa. Ei mitään ihmeellistä siinä. Toisinaan kunto on silminnähden nesteinen ja turvoksissa, joten silloinkin vaa'an lukemaan suhtautuminen on helppoa... tai ainakin helpompaa. Yleisimmät syyt siihen, että kroppa panttaa nestettä ovat liiallinen stressi, huonot yöunet, liian vähäinen nestetytys ja naisilla kuukautiset.


Syy miksi tätä juttua kirjoitan on eräs vaakapainon putoamiseen suoraan vaikuttava rasvametabolinen ilmiö, mitä useimmat eivät tiedosta. Silloin keho ei ole nesteisen oloinen ja pakki toimii vallan hienosti, mutta silti paino ei putoa. Miksi?? Tässä syy...

Kun rasvasolusta palaa pois rasvaa, niin keho pyrkii kuitenkin säilyttämään solun tilavuuden samana. Liittyy suoraan ns. "homeostaasiin" eli keho pyrkii aina säilyttämään saavutetun tasapainotilan.

Tämä johtaa siihen, että keho korvaa rasvasolusta pois palaneen rasvan NESTEELLÄ. Rasvaa siis paloi juuri pois, mutta se ei näy ulkoisesti eikä se näy vaa'alla. VIELÄ!! Rasvasoluun varastoitunut "ylimääräinen neste" lähtee kyllä kiertoon jossain kohtaa... mutta siihen voi mennä päiviä tai jopa pari viikkoa.

Joskus se vaatii kevennys-jakson treenistä tai tankkauspäivän tms. "poikkeuksen" tai muun "helpotuksen" dieetin normitilasta, että kroppa suostuu siitä nesteestä irti päästämään. Minä käytän tästäkin usein termiä "stressinesteet" eli keho irrottaa niistä vasta, kun stressitila laukeaa.

Usein tästä syystä johtuu se rasvan palamisen virheellinen illuusio, minkä tankkauspäivä saa monella aikaan. Todellisuudessa yksittäinen ylikalorinen tankkauspäivä ei siitä syntyneen hetkellisen aineenvaihduntabuustin seurauksena polta edes sitä energiamäärää millä buusti saatiin aikaan. Poikkeuksena korkeintaan sellaiset henkilöt, joilla on äärimmäisen adaptiivinen aineenvaihdunta ja suurin osa rasvanpolttoa tarvitsevista henkilöistä ei todellakaan kuulu siihen kategoriaan. Nestejumit tankkauspäivä kyllä potkaisee tehokkaasti liikkeelle, kuten myös käynnistää mahdollisesti jumittavan ruuansulatuksen.


Voin myös kertoa, että jos nesteistä johtuen vaakapaino jumittaa, niin on ihan vihoviimeinen virhe kiristää dieettiruuvia lisää... oikea ratkaisu kun olisi nimenomaan sen hetkellinen höllentäminen. Ja tämän virheenhän sitten aivan tolkuttoman moni tekee, kun ei osata kylmän objektiivisesti omaan painoonsa suhtautua, vaan aina mennään liikaa tunteet edellä.

Rasvanpoltto on kuin kortin pelaaminen. Maltti on valttia eikä pokerinaamaansa pidä menettää missään tilanteessa. Lisäksi Senseillä on aina ässä hihassa...

Markku "Sensei" Tikka
ProTrainer.fi

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Sensei Gym: The Making of - Osa 5

Vuorossa on valmentajan oman Sensei Gymin tekovaiheista kertovan sarjan viimeinen osa. Nyt voi sanoa, että kaikki kalusto on salilla mitä olen tänne ollut aikeissakin hankkia... eli on vähän niin kuin valmista. Ainakin niin valmista kuin oma kotisali ikinä voi olla. Ainahan sitä nyt vähän jotain joskus saattaa tulla mieleen...

Varsinainen saliesittely tulee sitten vielä  jossain kohtaa eli tehdään videokierros salilla, mutta sen vuoro ei ole vielä, vaan pidetään jännityksessä.

Barbarian Linen reiden ojennus- / koukistuslaite on ollut salilla tammikuusta asti, joten aloitetaan siitä. Ainakin tarkoitus olisi, että tämä laite on vain väliaikaisratkaisu, koska se mitä todella haluaisin on painopakallinen vastaava laite. Mutta ne maksavat uutena tonneja eikä vieläkään ole kohdalle osunut käytettyä sellaista, mikä täyttäisi ne vaatimukset mitä minulla on ko. laitteen suhteen.


Tämä kyseinen laite ajaa kyllä hyvin asiansa, joten saapa nähdä kuinka väliaikainen se tulee sitten loppupeleissä olemaan. Ojennuspuoli pelaa todella hyvin. Koukistuksessa saa voimakäyrän / liikeradan paremmaksi, kun korottaa sitä päätä laitteesta missä pää on noin 15-20cm. Muuten loppuu vastus liian aikaisessa vaiheessa, kun painovoima nyt vetää vapaata painoa aina vain suoraan alaspäin ja tuossa vipuvarsi ylittää pystysuoran muuten liian aikaisin. Toinen ratkaisu on laittaa vastuskumi nappaamaan sopivassa kohtaa liikerataa kiinni, niin saa supistuksenkin kunnolla kuormitettua.


Jalkatreenejä monipuolistamaan salilta löytyy myös Safety Squat Bar eli SSB-tanko. Omalla kohdallani tosin suurin kuormitus tällä tangolla tulee keskiselkään... mikä on yksi tangon tarkoitus. Toisin sanoen tanko yrittää koko ajan vetää nostajan selkää pyöreäksi ja sitä vastaan pitää sitten taistella. Tietty käsillä voisi laittaa kahvoista enemmän vastaan, jolloin selän kuormitus jäisi pienemmäksi, mutta mitä hauskaa siinä sitten olisi. Itselläni ei tavallisella tangolla kyykkääminen olkapääongelmia aiheuta, mutta kaikille niille kenellä aiheuttaa on tämä tanko hyvä vaihtoehto.


Vanha kunnon old school vatsalauta... tästä minä tykkään. Sit-up liikkeistä vatsatreeninä voi olla montaa mieltä, mutta omalla kohdallani olen niillä aina hyvää tulosta saanut aikaan. Lauta sellaiseen kulmaan, että pää on lähes kokonaan alaspäin, niin siinä pääsee tekemään sellaista Rocky-treeniä keskivartalolle, että kyllä tietää tehneensä. Se on taitolaji miten liikkeen saa menemään enemmän vatsalla ja vähemmän lonkankoukistajille. Lisäksi tässä onnistuu "reverse crunch" eli pää onkin ylöspäin ja polvia / lantiota rutistetaan kohti ylävartaloa.

Halusin kyseisen lautamallin, koska tässä pääsee kätevästi tekemään muitakin liikkeitä. Tätä vatsalautaa pystyy käyttämään myös alaviistopenkkinä mm. rintapunnerruksissa, flyesseissa, ranskalaisissa punnerruksissa, pull over liikkeissä ym. Lisäksi tässä pystyy tekemään takareisille Glute-Ham-Raise liikkeen (kuvassa). Mikä siis on käytännössä maailman kovin versio reisikoukistuksesta kun sääri pysyy paikallaan ja loppukroppa liikkuu, kun yleensähän se menee reisikoukistuksissa juuri toisin päin.


SALIKALUSTO:
Power rack voimateline
Ylä-/alatalja yhdistelmä
Ristikkäistalja
Jalkaprässi / Hack-kyykky / Pohjekone yhdistelmälaite
Reiden ojennus- / koukistuslaite
Säädettävä tasa/vinopenkki (0-90°)
Vatsalauta / alaviistopenkki / GHR
2 x normaali 20kg tanko, SSB-tanko, 12kg suoratanko, 10kg mutkatanko
Levypainoja yhteensä 365kg
Käsipainoja 25 paria, 1kg - 60kg + magneettipainoilla kaikki välikoot
Dippikahvat räkkiin, Leuanvetotanko räkissä + ristitaljassa
Taljakahvoja, taljatankoja, taljaremmejä, lisäpainovyö ym.
Vastuskumeja, ketjuja, voimapyörä, jumppamattoja ym.
Spinning-pyörä, nyrkkeilysäkki
Iloista mieltä ja treeni-intoa...

Sellainen siitä kotisalista sitten tuli... erittäinen tyytyväinen olen ollut. En ole omia treenejäni millään kaupallisella salilla tehnyt kertaakaan sitten viime vuoden lokakuun jälkeen. Ei ole ollut tarvetta, vaan kaiken olen pystynyt omalla Sensei Gymillä tekemään. Ja sehän tämän rakentamisessa ideana olikin, että rajallisesta tilasta huolimatta salista tulee sellainen kokonaisuus, että siellä pystyy treenaamaan tehokkaasti ja monipuolisesti kaiken.

Tässä vielä linkit kaikkiin aikaisempiin osiin.

Ja videoesittelyn lupaan... tämän vuoden aikana :D

perjantai 6. toukokuuta 2016

KISS - Keep It Simple Stupid

On tavallaan hienoa, että nykyään on informaatiota kirjoitetussa ja liikkuvan kuvan muodossa tarjolla erilaisista treenityyleistä ja metodeista runsain mitoin. Suorastaan ähkyksi asti. Se mikä siinä hieman huolestuttaa on, että yleensä niitä tyylejä näyttäisi kopioivan lähinnä sellaiset salitreenaajat, joilla ei ole vielä mitään asiaa niitä kopioimaan.

Minä puhun usein ”hifistelyn hierarkiasta” ja samaan kategoriaan tämäkin menee. Ensin on siis oltava tietty taso saavutettuna ennen kuin kannattaa alkaa sille seuraavalle siirtymään. Kaikki tietävät miten rappusissa käy jos yrittää harpata liian monta yhdellä kerralla, joten miksi sitä ei sitten salitreenissä muisteta.


Ihan oikeasti 90%:lle siitä porukasta ketä salilla näkee kaikista parasta kehitystä sekä lihasmassassa että voimassa tuottava kaiken mullistava treenimetodi olisi pääosin vapaita painoja ja isoja perusliikkeitä hyödyntävä sarjapainojen nousujohteisuuteen pyrkivä liikkeet hyvällä tekniikalla ja täydellä liikeradalla suoritettu treeni. Toisin sanoen tasan tarkkaan niin perussetti kuin perussetti voi vain olla. Ja sitten sitä vaan tehdään järkevästi, säännöllisesti ja tarpeeksi kauan... eli useita vuosia. Asiaa myös kummasti auttaa, jos syö hyvin ja lepää riittävästi.

Usein puhutaan ns. voimastandardeista, että millä tasolla pitäisi voimatasojen olla, että voidaan puhua edistyneestä tai harjaantuneesta treenaajasta. Ai mitä?? Voimailu ja bodailu ovat kaksi eri asiaa?? Eivät ole niin kauan kun penkkitulos on alle 1,5x oma paino ja kyykky alle 2x oma paino tai ainakin näillä paikkeilla. Ja nämä siis miehillä... naisilla riittää vähän vähempikin. Joku poikkeus aina mahtuu mukaan eikä kaikkien aina ole järkevää kaikkia liikkeitä tehdä, mutta useimmissa tapauksista asia on juuri näin.

Ei niitä maksimeita tosin mikään pakko ole nostaa jos ei halua. Kyllä 1x oma paino penkissä ja 1,5x oma paino kyykyssä ovat ihan hyviä rautoja... jos niillä sitten ottaa 10-15 toiston sarjoja. Mielellään monta. Sitten kun onnistuu niin siinä kohtaa alkaa lihastakin aivan varmasti jo mukava määrä olemaan.

Eikös olekin hienoa, että näissä ”voimastandardeissa” on tällainen sisäänrakennettu kehonkoostumusvaatimus. Jos ei omaan painoon suhteutettua voimaa ole tarpeeksi, niin sitten voimaa on liian vähän tai ylimääräistä painoa liian paljon. Eikä ylimääräinen ole ikinä lihasta. Tee asialle jotain... kuolema on voitolla.

Ja nyt siis todellakin puhutaan tosissaan ja tuloshakuisesti treenaavista henkilöistä. Aloittelijat sekä ihan vaan muuten vaan kuntoilun vuoksi treenaajat ovat sitten erikseen.


Jos siis yrität saada kiitettävää määrää lihasmassaa aikaiseksi eivätkä voimatasosi ole näillä paikkeilla, niin unohda tuntumalla hifistely ja erikoistekniikoilla elvistely. Kunhan nyt eniten menee perille sinne minne pitääkin niin se riittää. Ei ole syytä ottaa pienempiä painoja, sinulla on ne käytössä jo. Unohda pakkotoistot, nosta ihan kokonaan itse. Unohda pudotussarjat, sinun ei pidä vähentää painoa vaan laittaa lisää.

Jos tunnistit itsesi, niin kaiken hifistelyn ja hypistelyn sijaan keskity perusliikkeiden sarjapainojen järjestelmälliseen kehittämiseen 5 – 10 toiston välillä. Ei tarvitse olla kaikista vahvin ollakseen kaikista isoin. Mutta myöskään kukaan kiitettävän lihasmassan omaava ei ole voimatasoiltaan heikko. Ei kukaan. Etkä sinä tule olemaan ensimmäinen.

Markku "Sensei" Tikka
ProTrainer.fi

torstai 21. huhtikuuta 2016

Pitäkää dieetin kokonaiskuva mielessä

Dieettivalmennettavat toisinaan kysyvät siitä, että voisiko tai pitäisikö saada hieman nopeampaa painonpudotusta aikaiseksi, vaikka silläkin hetkellä paino putoaisi jo reipasta tahtia. Perustreenaajalla tuntuu olevan kovasti hakusessa, että mikä nyt sitten on onnistuneen lopputuloksen kannalta sellainen hyvä tai optimaalinen tahti.


Hämmästyttävän usein keskikokoisen melko normaalissa tosin pientä dieettiä kaipaavassa kehonkoostumuksessa olevan tavoitteellisen treenaajan hyvä ja tavoiteltava tahti on keskimäärin noin 500g rasvanpolttoa viikossa. Ja sanoin rasvanpolttoa – vaa’an lukema kun ei siitä aina heti koko totuutta kerro. Jos rasvamassaa on paljon ja/tai omamassa 100kg paikkeilla niin sitten tahti toki voi ja pitääkin olla hieman reippaampi tai toisaalta jos aamupaino on 50kg lukemissa, niin vähän vähempikin voi riittää.

Ai miksikö vain noin 500g viikossa?? 
Hyvä että kysyitte...

Otetaanpa tilanteeseen sopiva suuntaa-antava esimerkki:
82 kiloinen mieshenkilö on ollut dieetillä 12 viikkoa ja pudottanut jo 8kg, mutta tahti on hieman alkanut hidastua siitä mitä se dieetin alkuun oli ja tällä hetkellä kiristellään keskimäärin -500g viikossa vauhtia. Matkalla on dieettiä kenties jo hieman jouduttu kiristämäänkin. Tavoite on 78kg paino eli vielä -4kg joten tätä tahtia dieetti kestäisi vielä 8 viikkoa. Jos sama tahti vaan pysyy, niin ei syytä kiristää dieettiä, koska kiristämisellä siitä saisi ehkä 2 viikkoa pois vastaavaan painoon päästäkseen, mutta kokonaisuuden kannalta ei ole sen arvoista.

2 viikkoa pois 8 viikosta vaatii -4kg tavoitteeseen päästäkseen -500g/vko sijaan tuloksen -665g/vko. Se on 33% nopeampi rasvanpolttotahti eli vaatisi melko kovankin kiristyksen syömisiin + lisäyksen liikuntaan. Vaivaisen kahden viikon takia?!?

Toisin sanoen vaihtoehdot ovat...
A) kahdeksan viikkoa hyvillä treenitehoilla, hyvällä jaksamisella, hyvällä fiiliksellä, hyvistä asetelmista reverse dieetille ja edelleen harjoitus-/massakaudelle.
B) kuusi viikkoa aivan täyttää paskaa, surkeaa treeniä, ei jaksa mitään, vituttaa koko ajan, helvetillinen nälkä ja dieetin päättyessä hitaampi aineenvaihdunta, herkempää rasvan varastoitumista sekä kaksi viikkoa minkä sai dieetistä pois tuli reverse dieettiin neljänä viikkona lisää.

Kumpi nyt olikaan pitkällä aikavälillä ja kokonaiskehityksen kannalta parempi vaihtoehto??


Oli dieetti missä kohtaa tahansa, niin rasvaa tulee polttaa niin tehokkaasti kuin se on järkevällä tavalla toteutettuna tilanteeseen nähden mahdollista, koska ei dieetin kuulu pidempikään olla kuin tarpeellista. Mutta sitä ei myöskään pidä tehdä kaiken muun kustannuksella, kuten yleisen jaksamisen ja terveyden, treenitehojen ja lihasmassan säilymisen, aineenvaihdunnan ja hormonitoiminnan ylläpidon ym.

Mutta älkää turhaan murehtiko... eihän sitä Senseiksi pääsisikään, jos ei kykenisi näkemään kokonaiskuvaa silloinkin, kun dieetin varsinainen pääsuorittaja näkee vain sen mitä vaaka juuri samana aamuna näyttää.

Markku "Sensei" Tikka